VAMOS QUE NOS VAMOS

Noniin! Saataiskohan mun pikkubloginen taas herätettyä eloon. Matka on taas kohti Espanjaa, tällä kertaa koulun työharjoittelujaksolle kahdeksaksi viikoksi. 

Voisin tässä vaikka vähän kuvailla lähtöasetelmaa... Opiskelen matkailua Turussa ja mun matkakamuksi on lähdössä myös toinen tyttö mun luokalta. Takana mulla on kokemus 18 kuukauden Espanjassa asuminen au pairina, ja takaisin Suomeen tulin siis viime syksynä just ennen koulun alkua. Nyt musta onkin ihanaa päästä takaisin Espanjan auringon alle kahdeksan kuukauden Suomessa hengailun jälkeen. Tällä kertaa mulla jää perheen ja kavereiden lisäksi Suomeen poikaystävä ja mua vähän jännittääkin tämä uus tilanne!

Toisaalta taas odotan espanjalaista elämää ja ruokakauppoja ja telkkariohjelmia ja hymyjä ja musiikkia ja baareja ja bisseä ja espanjan puhumista!

Matkaan startataan huomenna yöllä ja oon nyt yllättävän rauhallisena. Tänään päivällä mulle tuli pikkupaniikki, kun to do -lista vaan kasvoi kasvamistaan ja matkalaukun pakkaaminen tuntui loputtomalta prosessilta, mutta nyt kamat alkaa olla kasassa.

Kuvina mulla on tässä viime vuoden Espanjan muistoja. Jos joku on tänne eksynyt ja joku kysymys on herännyt, niin multa saa ehdottomasti kysellä!

-Susanna

moi

Kyllä mä täällä oon vaikka on hiljasta ollukki. Mä haluun koko ajan tehä kaikkea, niin ei oo ollu hetkeä pysähtyy kirjottamaan, paitsi iltasin sen jälkeen ku ollaan syöty ja sillon mä oon niin väsyny että selaan vaan blogeja ja katon Salkkareita. Mutta alotetaan siitä olennaisimmasta, minkä kaikki jo tietääkin, mä rakastan Espanjaa ja mä rakastan olla täällä. Viime viikonloppuna mä kävin Madridissa ja sieltä vielä Zaragozassa ja se reissu vaan vahvisti mun rakkauttani. Kun sunnuntai-aamuna kaheksalta istuin Zaragoza-Madrid-bussissa en osannu päättää suljenko silmät vai tuijotanko vaan ohi meneviä maisemia. En tienny missä olin, mutta se hetki tuntu vaan nii erityiseltä. Madridissa mä otin metron Retiroon ja fiilistelin vaan siellä penkillä. Sain Zaragozasta hirveen flunssan, mut se sopi jotenki tunnelmaan.

Itseasiassa siellä penkillä istuessani, mä ajattelin vähän teitä ja kirjottelin puhelimeen. "Täällä mä vaan istun Retirossa coolina! Äänen tulo tästä suusta loppuu varmaan aika lähitulevaisuudessa, mutta sattuuhan sitä. Tulin just Zaragozasta ja oon kyllä niin onnellinen että lähin. Tarvii pieni aupairkin vaihtelua.:) Menomatkalla oisin halunnu nukkua, mutta ennen ku oltiin ehditty edes lähteä mun vieressä istuva pappa kysyi multa kelloa ja kun näytin sen kännykästä se kysyi oonko Suomesta. Tästä alkoikin sopivasti neljän tunnin monologi eri kielten kehityksestä jota oikeen havainnoillistettiin monilla piirroksilla, eikä pappa voinut perilläkään jättää mua yksin, vaan odotti että Carlos tuli mut hakemaan.:D Aamulla mua vähän pelotti mitä tästä uudesta bussimatkasta tulee, mutta onneks mun vieressä istu vaan espanjalainen tyttö, joka kanssa nukku melkeen koko matkan! Missäköhän mun familia mahtaa olla... Tarviin jo vähän sääliä tälle mun nuhalleni!:D"

Madridiin on päästävä vielä takas, rakastuin niin niihhin metroihin ja fiilikseen siellä. Zaragozaan tarvii myös tietenki palata. Mun Espanja laajentu yhessä viikonlopussa niin paljon! Katrin kanssa suunniteltu Espanja-reili täytyy ehdottomasti toteuttaa jotenkin! Mun on pakko nähdä koko Espanja.

Tänään mä en aatellu tehdä mitään. Päätettiin ton ruotsalaisen aupairin kanssa pitää vapaapäivä tänään, huomenna aateltiin sit mennä Gibralfarolle. Mulla on vielä vähän järjesteltävää tuolla keittiössä ja lupasin ripustaa pyykit. Sitä ennen voisin tehä viel toisen kaakaon mun kurkku-paralleni.

you are not lost. you are here.

I haven't been writing here anything for a while now (not that I would've done this that aften earlier either..:p) but now I thought it would be the time as my friends reminded me of the blog today. I'm already sorry for all the mistakes on the text, haha!

I've been spending my summer here in Finland but not had had almost any vacation. During the June I had practically three jobs and like 3 days off for the whole month! But that's not all that I've done! All the free time that I've had, I have spent with my family and friends. The only problem that I've had is the lack of sleep... But as the two last summers, this summer has been fabulous on it's own way too. I've been speaking spanish and probably learned more than forgot. I had my german friend here visiting me and we went to Linnanmäki amusment park in Helsinki and later on the same day came back here to Turku. I  took him to our summer house with my dad and he just loved it. I don't know what I have here, he told.

I'm sure that I have forgot something and I already apologise it! It's not the plan! My latest visitors I took to the train station just today. Every time it's just as sad as the last time to say good bye without knowing when you are gonna see your friends next time. But we had a great weekend here with my two girls from the North(;)). I'm seriously so happy I've met them!

Now it's nine days left before I'm back in Spain and I just can't wait to be back there! That's exactly the place I feel I need to stay at the moment. I just can't explain it. I'm going to "au pair" again and need to talk in english, and only in english, so I thought I need to refresh my english skills a little and write in english for this time. I thought I could somethimes write in spanish too, or on whatever language it comes out the most natural way..:D

Now I'm gonna watch the end of a movie with my parents and go to sleep. Tomorrow I'm gonna see my old class mates on the morning!



Good night!

turku

No he escrito nada después que volví a Finlandia. Naturalmente echo de menos a Málaga y lo todo que tenía allí. Antes que vine aquí encotré un chico de Zaragoza que vive aquí en Turku y con él he hablado español para que puedo mantener el nivel que he consequido. (Sin embargo no sé si mi texto tiene nada sentido!;D)

Cuando vine a casa me fui a preguntar si me nesecitan en la empresa donde trabajaba antés y me han dado algunas horas. Realmente ahora trabajo bastante, casi todos los días en este mes, pero no me quejo, nesecito dinero. Me encantaría volver a Málaga en septiembre pero verdaderamente no he podido planear hasta el otoño todavía. Hay que pensarlo bien.

Google kuvahaku

Ya no tendría que estar aquí sentada que mañana voy a trabajar otra vez a las ocho y media. Ayer por la noche me dio cuenta que una rueda de mi coche faltaba aire y hoy tenia que coger la bici para ir al trabajo. Afortunadamente mis abuelos me dan prestar su coche para mañana!

Todavía me voy a hacer un colacao y después me queda cinco horas para dormir. Muy buenas noches a todos!:)

Dame más

Jonnalta sain uuden rivin kysymyksiä! Rumpujen pärinää, tässä ne tulee!

1. Mitä muuttaisit itsessäsi, jos voisit? Vai muuttaisitko mitään? No oikeasti en mitää, mutta voishn mulla olla ruskeet silmät ja pitkät hulmuavat tummat hiukset. 

2. Miten hemmottelet itseäsi? Suklaalla. :D Ja kaikilla kuorinnoilla ja muilla

3. Mikä on oudoin tapasi? Teen outoja ääniä.

4. Uskotko yliluonnolliseen? No joo!

5. Mikä oli suosikki lastenohjelmasi pienenä? Se Arthur, missä on se mikä lie maasika poika.

6. Millaisen tautoinnin ottaisit itsellesi, jos haluaisit? Nyt just tällä hetkellä sellasella vähän sotkusella kaunolla "mamá"

7. Mitä kohtaa et koskaan lävistäisi kehossasi? Noo empä oo niin hirveesti tätä lävistyspolitiikkaa miettinyt, enkä jaksa nytkään. ;D

8. Mitä tapahtumaa et koskaan unohda? Monia! <3

9. Mitä odotat kesältä eniten? Aurinkoo ja kavereita ja valkkaria.

10. Oletko onnellinen? Miksi/miksi et? Oon! Asiat rullaa niin hyvin.

11. Mitä asioita pelkäät? No vaikka mitä, mut en mä oikeestaan mitään.

Nyt tuli laadukkaat vastaukset, mutta aina ei vaan jaksa keskittyä.:D

11

Löysin Encantado-blogisesta tälläiset kyssärit! Tän haasteenhan idea on vastata sulle (aijai! englannista tullut sä-passiivi, jota suomen kielessä ei ole virallisesti olemassa!) haasteen heittäneen bloggaajan keksimiin kysymyksiin ja sen jälkeen keksiä omat kysymykset ja antaa ne sit seuraaville uhreille. Mä nyt kuitenkin vaan vastasin näihin kysymyksiin, kun oli niin kivoja!

1. Minne matkustaisit ja mitä tekisit jos saisit miljoona euroa? Nyt musta tuntuu hirveen vaikeelta vastata tähän, mä haluun vaan kesäks Suomeen. :D Mutta hmm, sen jälkeen voisin tehdä pienen reilin Euroopassa ja palata Espanjan halki tänne mun Málagaani.

2. Mikä kappale herättää tunteita sinussa? Millaisia? Pablo Alboránin Solamente tú! Kun tarpeeksi kauan oon sitä videota katellu oon jo ihan vakuuttunut, että Pablo laulaa vaan ja ainoastaan mulle. Eli kovin rakastuneita tunteita herättää. ;D

3. Ikimuistoisin matka? Portugal pari vuotta sitten, oli se niiin jännittävää.

4. Parhaiten mieleen jäänyt sanaleikki, sananparsi tai loru? "Susanita tiene un ratón, un ratón chiquitín. Come chocolate y turrón...."

5. Mistä et luopuisi mistään hinnasta? Mun muistoista.

6.Onko sinulla pakkomielle johonkin? mihin? On, suklaaseen. Ei epäilystäkään.

7.Kammottavin vaatekappale kaapissasi? Se taitaa olla tällähetkellä aika hyvin organisoitu, eli kaikki on ihan kelpoja.

8. Mitä blogeja luet? Voi, miljoonaa!

9. Mitä syöt aamupalaksi? Leipää.

10.Haluisitko olla jossain muualla juuri nyt? Suomessa vaikkapa mun kaiffareiden kanssa, mut en mä tästäkään olinpaikasta valittamaan alkais.

11. Miten vietät lomaa? Nauttien, voi, nauttien!

kuvat: weheartit.com

te he echado de menos

Mulla tuli nyt hirvee ikävä mun vanhoja kavereita Suomessa. Mun niitä samoja ympyröitä, joissa oon pyöriny kakskymmentä vuotta. Kai se on väistämätöntä, ikävä. Mutta ei mulla oo mitään kaduttavaa täältä. Paljon on tapahtunut; ihania uusia kavereita koulusta, joista yhden tapaankin kesällä Helsingissä, muita ihania tyyppejä, joiden kanssa varmaan tavataan vielä monesti, pikku apinanpurema ja sairaalakeikka, joulu auringon alla palmujen katveessa, kulttuurieroja, ulkomaalainen "poikaystävä" ja viimeisimpänä surullisin tapaus, josta oon monille fb:n puolella kertonutkin.

Tänään mulle tuli sellanen pakottava tarve soittaa mun parhaalle kaverille Suomeen. Olin Primarkin kassajonossa ja mua vaan väsytti. Kun kuulin mun tyttöseni äänen siellä kuvitteellisen langan toisessa päässä, mulle tuli niin helpottunut olo, kohta istuttais taas vierekkäin sohvalla katsomassa Kumman kaata ja syömässä Filmtownin irttiksiä. On ollut tosi outoa olla kahdeksan kuukautta erillään, kun ennen sitä nähtiin kuitenkin melkein joka päivä. Mulla on ollut täällä niin paljon kaikkea uutta, etten oo aina edes tajunnut sitä, kuinka ikävä mulla sitä tyttöä onkaan ollut. Ihan liikutuin kun kuuntelin mun ystävän ääntä ja se oli niin tuttu ja läppä oli ihan samanlaista kuin silloin ennen kun mä lähdin.

Musta tuntuu, että meen ihan samanlaiseen tilanteeseen takaisin, kuin mistä tänne lähdin, oon vaan muutamaa pikku kokemusta rikkaampi! Nyt on hyvä mennä kotiin, mutta siitä ei ole epäilystäkään, ettenkö mä palaisi Málagaan, ja ehkä jopa nopeammin kuin voisi kuvitella!

Lopuks vielä mun tämän hetken ehdottomalta lempparipojalta mun yks lemppareimmista biiseistä, jota oon tuolla turuilla ja toreilla itseksenikin hyräillyt! :D p.s. Pablo on Málagasta, eli toivo ei siis ole menetetty! Odottelen vaan koska hänen kaksoisolento kävelee mua kadulla vastaan.:)