31

"Tuulimyllyjä vastaan

täällä taistellaan

Viima hiuksissa viipyy

hetken vaan

Toiset nuorena nukkuu

joskus se pelko uniin kulkeutuu

Sitten sinä oot siinä

silität mun hikistä päätä

joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain

saat mut luottamaan

meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain

saat mut tuntemaan

että mä kelpaan

Kun pyryttää  ja pajutkin taipuu

kinosten alle hautautuu

Täytyy olla lujasta luusta

että selviytyy

Hangen alla paine kasvaa

Kestänkö sen mitä vaaditaan

Rakas, onneks sä oot siinä

silität mun hikistä päätä

joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain

saat mut taistelemaan

tuulimyllyjä vastaan

Sinä vain, sinä vain

saat mut nousemaan

läpi hangen ja roudan"

Stellan kaunis Häävalssi on soinut mun päässä jo useita päiviä, enkä mä ollenkaan osaa sanoa, mistä se voisi johtua. Rakastuin tähän kappaleeseen jo pari vuotta sitten ja edelleen tykkään siitä kyllä tosi paljon. Mutta nyt nä sanat ei vaan tunnu lähtevän mun päästäni pois.

 Ehkä se johtuu tästä lähtemisestä. 31 päivää jäljellä ja mä oon samalla innoissani, mutta samalla jotenkin hämmentävän surullinen. En silti yhtään kadu mun päätöstä lähteä, en ole koskaan katunut. Se vaan on niin, että 31 ja sitten mä vaan vaihdan paikkaa. Mulla näköjään nyt paljon biiseistä tulee helposti tällasia juttuja, mistä haluan postata, mutta kiva kai sekin.

       

      XX Susanna