Mulla on kaikki hyvin, ei huolta. En oo vaan jaksanu tai tuntenu tarpeelliseks kirjotella.:D Mutta hmm, kouluun meen ens maanantaina ja toivottavasti siellä ois kivoja tyyppejä. Oon kanssa miettiny, että haluisin alottaa jonkun harrastuksen täällä, mutta en vielä ihan tiedä minkä! Selailin yhen tossa lähellä olevan kuntosalin sivuja, mut siel on vaan jotaan pelottavan kuulosia tunteja. Kiinteytystä ja spinnigiä, ajatuskin jo puistattaa. Lisäks siellä olis myös pilatesta, mut musta tuntuu et se ei ois ihan mun juttu. Niin kuin ei myöskään joku miniatyyri-maalaus-hommeli, johon jo itseni kuvittelin.:D
Jotenkin tuntuu että on niin samanlaista ku ennen kun juttelen samojen kaiffareitten kanssa facebookissa joka päivä, eikä tunnu että mä mitenkään kaukana olisin. Mä nyt vaan oon täällä. Tuntuu niin kotosaltakin, etten tiedä miten päin olisin.:D Elämää mun elämä täälläkin vaan on. Vähän oon vielä odottelevissa tunnelmissa ja lähtökuopissa ihmettelemässä ku oon ollu täällä vielä niin vähän aikaa. Kyllä tä tästä kehittyy!
Olin torstaina kai käymässä Fuengirolassa mikkaamassa yhtä suomalaista tyttöä, ketä on siellä au pairina ja oli kyl kivaa käydä vähän muuallakin välillä kun samoissa paikoissa täällä. Se oli niin jännääkin mennä yksin junalla sinne ja tulla takas.:) Takas tullessa mulla oli taas jo sellanen vanha matkamies -olo tietysti.:D Hetken mulla oli siellä tunnelissa sellanen olo että kohta räjähtää joku pommi, mutta ei siellä ees ollu ketään, ni rauhotin itseni aika nopeesti takas. Mun juna oli just menny ku olin saanu mun lipun ostettua automaatista, niin odottelin siellä sit kakskyt minuuttia seuraavaa, mutta nopeesti mulla aika meni mun espanjan kielisen lehteni parissa. Ja junassa taas 50 minuuttia istuttuani olin takas Málagan keskustassa, josta otin sit vielä taksin kotiin. Ja se taksikuski oli vaiks kuin kiva sellanen nuori mies! En tajunnu oikeestaan yhtään mitä se puhu kun sen puhe oli niin nopeeta ja epäselvaa, mut iha hyvin sit onnistuin neuvomaan sen oikeeseen paikkaan. Ja hän oli tosi pahoillaan ku ajoi mun talon ohi ja kysy että eikö varmasti haittaa että kävelen alle sata metriä.:') Jeejee.
Tä tarina taitaa nyt loppua tähän ja mä yritän alkaa nukkua.:) Vi ses!
(Miettisin tänään vähän, että haluisin seuraavaks ehkä mennnä Ruotsiin!;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti