mucho tiempo sin verte

Joulu on ollut tosi ihana ja kaapissa on vielä hapankorppuja.:) Meillä on ollut joulun aikana muutamia vieraitakin joulupöydässä, tänään meidän jouluaattona tullut ruotsalainen vieras lähti kotiin ja eilen Tonin kaverikin oli tyttöystävänsä ja pienen vauvan kanssa myös syömässä. Toisen joulupäivän iltana istuin ruokasalissa Kirstin ja Leifin kanssa kuuntelemassa niiden kertomia tarinoita ja välillä olin kuolla nauruun tuolissani! Pystyin niin näkemään mielessäni ruotsalaiset seisomassa rivissä kaksi tuntia kenenkään kysymättä, miksi siinä seistään. Ruotsalaiset ovat kuulemma tyhmiä.:D

Jouluaattona soitin myös Suomeen, missä mun vanhemmat ja sisko sekä toiset isovanhemmat oli viettämässä joulua mun kummeilla. Mamma alkoi nopeasti itkeä, mun äänen puhelimessa kuullessaan. Eräs nimeltä mainitsematon kummitäti taas pyysi blogiin lisää kuvia, eli tässä niitä huimat kaksi kappaletta taas on!;) Tä ylempi kuva on jo ehkä yli viikon takainen auringon lasku mun huoneen ikkunasta. Ei tee hirveesti mieli valittaa asuinpaikasta kun joinain selkeinä iltoina voi ikkunastaan nähdä Afrikan rannikon ja Gibraltarin muotoisen möhkäleen horisontissa. Kuin ihanaa! Tässä kuvassa ne ei kuitenkaan näy, vaan toi viimeinenkin maaksi luokiteltava osanen tuolla on vain Torremolinos, Fuengirolaa ei meiltä edes näy. Mutta kuvitelkaa!

Alemmassa päästään taas vähän jouluisempiin tunnelmiin. Leikittiin Eilan kanssa yhdestä paketista paljastuneella Playmobil-maatilalla.  Eläimet kävi paseolla ja ihmisetkin tuli ratsastaen mukaan. Mä olin ihmiset, Eila eläimet.:D

Huomaa hiiri jonon jatkona!

Kerään nyt itseni tästä lattialta läppäriin liimaantuneena ja lähden ulkoiluttamaan uutta kummien lahjarahoilla ostamaani takkia!:) Aika hurjaa muuten, mun vanhasta koulusta oli irronnut Turussa katto!