unas fotitas

Mulla on jäänyt vähän kuvasia varastoon, joten tässä muutama vaikka sen kunniaksi että oon kahden viikon päästä Suomessa!

Mun sisko ja serkut oli täällä vierailulla jo tovi sitten ja ajeltiin täällä ympäriinsä eri paikoissa. Vähän oli kaikilla joskus pinna kireällä, mut oli kyllä "siistiä olla hei neljästään Espanjassa!" Tän kuvan napsasin kun istuttiin jossain aidalla Puerto Bánuksessa syömässä ylihintaisia jätskejä, jotka haettiin tosta jätskibaarista, joka tossa noiden kahden miehen välissä kuvassakin näkyy. 

Pääsiäinen myös tuli ja meni ja näin aika paljon noita kulkueita. Aika nopeesti alko kyllä ärsyttää kun ne tukki kaikki kadut keskustassa ja mihinkään ei päässy kulkemaan. Onneks sekin nyt on ohi! (Oonpas nyt positiivisella tuulella!;D) Mutta sieltä se mun ensimmäinen näkemäni trono kuvassa saapuu. Olin kaikessa rauhassa kävelemässä kaupungilla ja juttelin Anniinan kanssa puhelimessa ku yhtäkkiä Calle Grandalle tupsahtaessani, sen reunat oli ihan täynnä ihmisiä.:D

Oon tässä myös muutamia kertoja visiteerannut Fuengirolassa asuvia tovereitani.

Katedraali eri suunnasta ku yleensä. On tä niin erilaista!

Kävin kerran biitsillä. Eiköhän seki homma oo nyt tällä erää suoritettu.

 

Sain loistoidean, että voidaan Eilan kanssa tehdä hänen pokemon-korteista matto mun huoneen lattialle! Tehtiin tä kaks kertaa eripäivinä ja ennen ku kerättiin pois laskettiin kortteja olevan 257 kappaletta!:)

Ilosanoma vielä loppuun kaikille: 14 päivän päästä nähdään, tyypit!;D

vähän mun ajatuksia

Ajattelin, että kirjotankohan mä täällä enää mitään, mutta kirjotan mä nyt ainakin vielä tän kerran. Mun ajatukset on ollut vähän sekaisin. Vai mitä luulet, Anniina? Oon viettänyt lukemattomia hetkiä facebookissa ja skypessä pohtien viattomien kavereideni kanssa näitä mun päässä viliseviä asioita, joista en kaikista varmaan edes saa kiinni. Hetkellisen rauhan oon saavuttanut monesti, mut jotenkin se zen aina välillä vaan järkkyy. Tässä tapahtuu nyt niin monia asioita, mutta tavallaan ei mitään.

Mä oon vielä niin nuori. Sen takia tä tuntuukin varmaan niin vaikealta. Mä voin tehdä ihan mitä vaan. Niitä vaihtoehtoja on vaan niin liikaa. Ja mielipiteitä. Täytyy vaan erottaa se mun oma sydämen ääni sieltä sekamelskasta, sehän se on, mitä mun pitää loppujen lopuksi kuunnella.

First step on pääsykokeet Suomessa. Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että en usko, että saan opiskelupaikan. Enhän mä oo edes opiskellut mitään niihin! Kuitenkin musta tuntuu, että nyt aletaan olla jo oikeilla jäljillä matkailun ja espanjan kanssa. Tä nyt kuulostaa tyhmältä, mutta yhtenä päivänä mä käänsin mun kaverille suomeksi espanjalaista ohjelmaa sanasta sanaan ja se oli niin siistiä! Sitä mä haluun tehdä. Mutta en vielä tiedä, että matkailun vai yliopiston kautta.

Ennen sitä haluaisin puhua paremmin tätä kieltä. En oo niin varma siitä, että riittäisikö mun kielitaito vielä vaikka täällä opiskeluun. Kaikkien esseiden ja esitelmien teko voisi tuottaa vähän ongelmia ja sanakirjan kanssa syntyisi kiva pikku symbioosi. Ehkä ens vuonna... Suomessakin opiskelun kannalta tykkäisin vielä himpun paremmin hallita espanjan. Kai sitä nopeesti oppis, mutta haluan olla varmalla pohjalla.

Mun suurin unelma mun elämässä on myös tullut vaan selkeämmäksi ja selkeämmäksi mun päässä tässä viime aikoina. Parasta tässä on se, että se todennäköisesti tulee käymään myös toteen. Unelmia kohti.

Tässä nyt ei ollut päätä eikä häntää eikä tästä saa päätellä mitään. Halusin vaan sanoa jotain. Täällä ollaan, feng shuit kohdillaan.

P.S. Oon innoissani tulossa nyt Suomeen! Tsillaan tääl viel nyt kuitenkin ens vähän vielä.

Tavallaan mä haluaisin olla jo Suomessa, mutta ongelmalliseksi siitä tekee sen, että en halua lähteä täältä.

kuva Jenna Filppula

lo que estoy escuchando

löpinää

Tykkään erityisesti tosta alotuskuvasta! Mutta juttelin teille nyt tälläsen pikkusen videon ku en oo vähään aikaan kirjotellu, niin on jotain sisältöä kuitenkin tääl blogissa!:)

eroja...

Vaikkei espanjaa osaisikaan pointti tulee varmasti kaikille selväksi! ;D Mulla on täällä joskus niin epäkohtelias olo kun en tajua kysyä mitä perheelle kuuluu ja onks koira viel hengissä ja monta haarukkaa teillä on. Tai jotain. :D

el mundo

Toivon, et äiti ymmärrät, miks mun pitää käydä kaikkialla.

Susanna

mucho tiempo sin verte

Joulu on ollut tosi ihana ja kaapissa on vielä hapankorppuja.:) Meillä on ollut joulun aikana muutamia vieraitakin joulupöydässä, tänään meidän jouluaattona tullut ruotsalainen vieras lähti kotiin ja eilen Tonin kaverikin oli tyttöystävänsä ja pienen vauvan kanssa myös syömässä. Toisen joulupäivän iltana istuin ruokasalissa Kirstin ja Leifin kanssa kuuntelemassa niiden kertomia tarinoita ja välillä olin kuolla nauruun tuolissani! Pystyin niin näkemään mielessäni ruotsalaiset seisomassa rivissä kaksi tuntia kenenkään kysymättä, miksi siinä seistään. Ruotsalaiset ovat kuulemma tyhmiä.:D

Jouluaattona soitin myös Suomeen, missä mun vanhemmat ja sisko sekä toiset isovanhemmat oli viettämässä joulua mun kummeilla. Mamma alkoi nopeasti itkeä, mun äänen puhelimessa kuullessaan. Eräs nimeltä mainitsematon kummitäti taas pyysi blogiin lisää kuvia, eli tässä niitä huimat kaksi kappaletta taas on!;) Tä ylempi kuva on jo ehkä yli viikon takainen auringon lasku mun huoneen ikkunasta. Ei tee hirveesti mieli valittaa asuinpaikasta kun joinain selkeinä iltoina voi ikkunastaan nähdä Afrikan rannikon ja Gibraltarin muotoisen möhkäleen horisontissa. Kuin ihanaa! Tässä kuvassa ne ei kuitenkaan näy, vaan toi viimeinenkin maaksi luokiteltava osanen tuolla on vain Torremolinos, Fuengirolaa ei meiltä edes näy. Mutta kuvitelkaa!

Alemmassa päästään taas vähän jouluisempiin tunnelmiin. Leikittiin Eilan kanssa yhdestä paketista paljastuneella Playmobil-maatilalla.  Eläimet kävi paseolla ja ihmisetkin tuli ratsastaen mukaan. Mä olin ihmiset, Eila eläimet.:D

Huomaa hiiri jonon jatkona!

Kerään nyt itseni tästä lattialta läppäriin liimaantuneena ja lähden ulkoiluttamaan uutta kummien lahjarahoilla ostamaani takkia!:) Aika hurjaa muuten, mun vanhasta koulusta oli irronnut Turussa katto!