Mä oon vielä niin nuori. Sen takia tä tuntuukin varmaan niin vaikealta. Mä voin tehdä ihan mitä vaan. Niitä vaihtoehtoja on vaan niin liikaa. Ja mielipiteitä. Täytyy vaan erottaa se mun oma sydämen ääni sieltä sekamelskasta, sehän se on, mitä mun pitää loppujen lopuksi kuunnella.
First step on pääsykokeet Suomessa. Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että en usko, että saan opiskelupaikan. Enhän mä oo edes opiskellut mitään niihin! Kuitenkin musta tuntuu, että nyt aletaan olla jo oikeilla jäljillä matkailun ja espanjan kanssa. Tä nyt kuulostaa tyhmältä, mutta yhtenä päivänä mä käänsin mun kaverille suomeksi espanjalaista ohjelmaa sanasta sanaan ja se oli niin siistiä! Sitä mä haluun tehdä. Mutta en vielä tiedä, että matkailun vai yliopiston kautta.
Ennen sitä haluaisin puhua paremmin tätä kieltä. En oo niin varma siitä, että riittäisikö mun kielitaito vielä vaikka täällä opiskeluun. Kaikkien esseiden ja esitelmien teko voisi tuottaa vähän ongelmia ja sanakirjan kanssa syntyisi kiva pikku symbioosi. Ehkä ens vuonna... Suomessakin opiskelun kannalta tykkäisin vielä himpun paremmin hallita espanjan. Kai sitä nopeesti oppis, mutta haluan olla varmalla pohjalla.
Mun suurin unelma mun elämässä on myös tullut vaan selkeämmäksi ja selkeämmäksi mun päässä tässä viime aikoina. Parasta tässä on se, että se todennäköisesti tulee käymään myös toteen. Unelmia kohti.
Tässä nyt ei ollut päätä eikä häntää eikä tästä saa päätellä mitään. Halusin vaan sanoa jotain. Täällä ollaan, feng shuit kohdillaan.
P.S. Oon innoissani tulossa nyt Suomeen! Tsillaan tääl viel nyt kuitenkin ens vähän vielä.
