En usko, että espanjan kielen puhuminen tulee olemaan mulle suurikaan ongelma. Rohkeus siihen täytyy vain etsiä jostain. Mun historiani kielen kanssa on siis sellainen, että yläasteen kahdeksannella luokalla aloitin espanjan opiskelun ja jatkoin sitä yläasteen loppuun saakka. Lukioon yläasteelta siirtyessäni en päässyt espanjaa heti opiskelemaan, sillä pienessä lukiossani oli super huono valikoima ylimääräisiä kieliä. Ranskan ryhmä aloitti joka toinen vuosi ja espanjan vastaavasti niinä toisina vuosina. Kun aloitin opiskeluni, oli ranskan vuoro. Edellis vuonna aloittaneen ryhmän tunnit menivät päällekkäin jonkun oman tuntini kanssa ja espanjan opiskeluni katkesi vuodeksi. Korvikkeena aloitin ranskan opiskelun, mutta eihän se tietenkään sama asia ollut, ja vaihdoinkin innoissani espanjaan, kun se seuraavana vuonna oli mahdollista.
Mun suhtautumiseni espanjan kieleen on sieltä kahdeksannen luokan ekalta espanjan tunnilta saakka ollut todella intohimoista ja se on ollut ainoa aine, jossa olen edes jotenkin loistanut. Tietysti sen takia, että olin siitä todella kiinnostunut ja halusin oikeasti oppia, toisin kuin toiset tunneille lähinnä hengailemaan tulleet tyypit. Opettelin verbien taivutukset oikeasti ulkoa ja osaan luultavasti vieläkin luetella kaikki ne yläasteen aikana päähäni pänttämät verbi-listat.
Kaksi vuotta sitten toteutin yhden mun unelmistani ja vietin Espanjassa kesästäni neljä viikkoa nauttien maasta ja kielen ympäröimänä olemisesta. Kävin viikon ajan myös kielikoulua, jonka opettajakin huomasi innostukseni kieltä kohtaan, jee. Rakastuin maahan ja viimeisinä iltoina, kun katselin tuikkivien valojen merta illalla huoneeni ikkunasta, tiesin, että tänne minun on vielä palattava. Ja sen unelman olen kahden vuoden odottelun jälkeen nyt vihdoinkin toteuttamassa!
Tähän mennessä en ole vielä tutustunut ihmiseen, joka kanssani tämän saman rakkauden espanjan kieltä kohtaan jakaisi, joten hyvin alkanut espanjan-ryhmä lopulta kuihtui kasaan parin vuoden jälkeen ja viimeisen vuoden ennen kirjoituksia olinkin melko omillani. Löysin kuitenkin työväenopiston esitteestä espanjan kielen ryhmän, joka soveltui paremmin kuin hyvin omiin tarpeisiini ja lopputsemppauksen kirjoituksiin sainkin sitten sieltä. Opettaja oli tähän astinen lempparini kaikista espanjan opettajista, vaikka yläasteen pirteä opettaja hyvänä kakkosena tuleekin. Opettaja oli alkuperäisin kotoisin Etelä-Amerikasta ja puhe oli aivan toista kuin suomalaisten opettajien tunneilla. Se, että opettajan omat suomenkielen taidot eivät olleet aivan täydelliset ja hänkin kysyi välillä sanoja oppilaitaan, madalsi huomattavasti kynnystä käyttää espanjan kieltä tunneilla, ja siitä mä kyllä tykkäsin! Välillä musta kyllä tuntui, että yksi tunti viikossa on liian vähän, mutta itsenäinen välillä päivittäinenkin opiskelu auttoi kyllä kirjoituksiin valmistautuessa.
Kun kirjoitukset tuli, olin itsenäisesti tehnyt muutamia kuunteluita ja lainaillut koululta vanhoja vihkoja ja tehnyt niitä. Luulen myös, että mun sananvarasto oli vähän laajempi, kuin muilla vähän yli neljä kurssia käyneillä kirjoittajilla ja sen mä luulen johtuvan juuri tuosta mun kuukaudestani Espanjassa noin puoltoista vuotta ennen kirjoituksia, sillä siellä kyllä tarttui paljon uusia sanoja, vaikken hirveästi espanjaa silloin uskaltanutkaan puhua.
Tällä hetkellä mun tilanne kielen kanssa on se, että vähän (siis todella vähän!) olen lueskellut kielioppia ja katsellut välillä Naapureina Madridissa -sarjaa telkkarista, plus kuunnellut tuttuun tapaan espanjan kielistä musiikkia ihan levy-muodossa, ladattuna kännykästä ja kanssa youtubesta. Tällä hetkellä mun lempparibiisi, Danza kuduro komppaa hyvin myös tätä! Oon myös ostanut uuden pikkuisen sanakirjan mukaan otettavaksi, vaikkei sillä nyt tällä hetkellä mitää vaikutusta mun espanjan kieleen olisikaan. Kyllä espanjan kieli kuuluu osana mun jokapäiväistä elämää koko ajan, pohdin jonkun verbin taivutusta kun ajan töihin tai ajattelen espanjaksi kun käyn kaupassa. Ei tämä kieli mun päästä pois kyllä pääse! Virallisesti alan sitten taas opiskella espanjaa Espanjaan päästyäni, nyt olisi aika (kurssin maksamaan lupautuneen) äidin kanssa enemmän tutkia sitä kurssitarjontaa ja valita niistä joku. Tulevana keväänä olen päättänyt kirjoittaa espanjan uudestaan Málagassa suomalaisessa koulussa, kun olen sitä ensin huimasti tietenkin lisää oppinut. Siitä oon varma ettei mun ja espanjan tiet eroa kyllä ikinä.
Huhuu, tästä tuli nyt paaaljon pidempi postaus kuin suunnittelin kaks tuntia sitten kun aloin kirjoittamaan vaan pientä merkintää tästä.
Kuvat weheartit.com
