jes.

Tänään mä ainakin oon....

...oppinut, että aina pitää olla nenäliinoja mukana.

...selvittänyt koulun alkamis -kuviot.

...ollut pikkuruisen vauvan kanssa paseolla.

weheartit.com

...tajunnut melkein, mikä Espanjan laissa on pielessä.

...syönyt paellaa raketti-spagetilla(!!).

...ollut vähän väsynyt.

...nauranut epä hauskoille asioille.

...kunteluttanut espanjalaisille Petri Nygårdia.

Näin niinku aluks.

27/09/2011

Tulin äsken kaupungilta kotiin ja oon ihan sika väsynyt!  Ihan ekana voisin vähän kuvilla demonstroida tota mun kotimatkaa viimesen kymmenen minuutin osalta. Otin siitä sitten ihan tätä varten kuviakin!

tässä ois toi alamäki, josta just kiipesin.....

ja tonne sit jatkoin!

 Ja sit voisin viel lisätä, et lämpöasteita oli 37 ja mulla oli päällä farkkuleggarit ja musta paita! Hihoja ei paidassa iiihan hirveesti ollu, mut ihan tarpeeks kyllä yhelle tytölle! Huomisen projekti vois olla, et opettelen pukeutumaan oikein.

Mutta siispä siis, voisin aloittaa tän mun retki-tarinani ehkä alusta. Hyppäsin tuolla alhaalla bussiin numero 11 ja osasin aika hyvin siellä käyttäytyäkin vielä! Mun edellis kesän kielikouluni kohdalla bussiin tuli joku saksalais-ryhmä ja kuin kivaa se ois jos ne luuli mua espanjalaiseks! Hoppas! Osasin myös jäädä aika oikealla pysäkillä pois ja pääsin mun määränpäähäni.

Mun kännykän kamera ei oo mikään hirveen hyvä, mutta en kyllä jaksa vaivata päätäni tällä asialla. Leikitään vaikka, että nä kuvat on taiteellisia!;) Huomenna meen tapaamaan yhtä tyttöä keskustaan, ketä on tässä lähellä  kans au pairina, ja voin sit koittaa korjata tätä keskusta-kuvien vajetta. Vaikkei kuvista siis uskoiskaan, ni kävelin siellä aika kauan kaupoissa ja kujilla. Huomenna lisää, niin ku jo sanoin!

Mun kenkä-varastostani täällä puuttu kokonaan korkkari-osasto ja sitä koitinki vähän kohentaa. Yhessä kaupassa oli vaikka kuin kivat tekonahka-kiilakorot, mutta kassalla mulla ei ollu tarpeeks rahaa kortilla. Kunpa ne ois siellä hyllyllä viel huomenna! Kun olin kiertelyni kierrellyt mä päätin vielä hakea mäkistä kokiksen matkaseurakseni bussipysäkille. Tääl on pysäkeillä sellaset taulut missä lukee, kauan seuraavaan bussiin on ja musta se on tosi kivaa, ettei tarvii miettiä et meniks edellinen bussi just ohi.

Enpä nyt oikee tiedä mitä jännittävää mä tästä toisesta bussimatkasta sit kertoisin. Sama puol tuntia kuin toiseenkin suuntaan ja matkan hinta oli huimat 1,20, jos jotain nyt sellanen tieto kiinnostaa.:DD

Tästä viel ehkä sata metriä eteen päin ja oltais siinä kohdassa missä se mun koulu ennen oli. Nyt siin rakennuksessa taitaa olla joku hostelli-systeemi.



Täs taas mentii vähän jo ohi. Se koulu-rakennus on toi valkonen, mikä vähän näkyy tosta bussin ikkunan karmin takaa. Ehkä huomen voisin ottaa kuvan ihan jopa siitä itse koulusta...

11.32

perillä

Halusin vaan tulla sanomaan, että oon nyt turvallisesti päässyt tänne mun uuteen kotiini.:)

Eilen mä olin saada hermoromahduksen kun olin mun tavaroitani pakkaamassa ja oli sit pakko lähteä pienelle happihyppelylle välillä. Mun happihyppelyni venyi kaverin äidille saakka ja siellä mä vihdoin vähän rauhotuin viinilasi kädessä. Eilinen oli muutenkin ihan kamala päivä! Olin vaan ihan hermona koko ajan, enkä pystyny mihinkää keskittymään.

Aamulla mä olin jo yllättävän rauhallinen kun mä aloitin mun matkani tänne ja lentokentällä olin kuin mikäkin vanha matkamies!:D Vähän oli mutkia matkassa, sillä lennon lähtemis-aika siirtyi koko ajan myöhemmäks ja lähtö-porttikin ehti muuttua. Kaikkien kommellusten jälkeen mä nyt kuitenkin oon onnellisena mutta super väsyneenä perillä.

Musta tuntuu, että tästä tulee ihan hullu seikkailu ja oon siitä aika innoissani! Järjestin mun tavarat jo paikoilleen ja nostin matkalaukunki jo yläkaappiin. Luulen et muuten en ois saanu mielenrauhaa.:D


Susanna

"mä haluun nyt ihan vilpittömästi toivottaa sulle hyvää matkaa"

kirjoitettu 18.9.2011

Se mikä on mun elämässä ollut isoa, on ehkä vaan heijastus suuresta muutoksesta jollekin toiselle. Vielä en tiedä, miten isosti mun muutto vaikuttaa. Kehen ja miten. Muuttuuko mun ajatusmaailma, ketä mä ikävöin. En oo enää mun tutussa koulussa, jossa mulle aina annettiin ohjeet ja siellä oli tuttuja ihmisiä mun kanssa. Mä kävin viime viikolla kaverini kanssa moikkaamassa meidän vanhoja kouluhuudeja ja opettajia. Heti tuli niin tutun turvallinen olo. Ympärillä oli taas tuttuja ihmisiä ja mä heitin laukkuni tutulle lattialle ja nostin jalat sohvalle. Siellä mä olin viimeiset neljä vuotta tuntenut olevani kotona. Onneks tässä on ollut kesä vähän loiventamassa tätä muutosta, mutta oli kyllä outoa elokuussa kun mä en enää mennytkään kouluun! Mä menin sinä päivänä töihin.

Mun kaverit on mennyt uusiin kouluihin, jotkut on töissä. Mä en käytännössä oo tehnyt tässä mitään, vaikka välillä on joku ihan täysi työviikko välissä ollutkin. Vähän aikaa sitten mietin että ehkä mä nyt tarvitsen tätä kellumis-aikaa. Hiukan epämääräistä, mutta välttämätöntä. Mä oon vähän hidas sopeutumaan kaikkiin isoihin muutoksiin ja on ehkä ihan hyvä, että oon saanut vähän sulatella tätä uutta vaihetta mun ja meidän elämässä.

Mä en ois ikinä voinut lähteä keväällä, mä rakastan liikaa kesää. Kesäisin tuppaa tapahtumaan kaikkia maagisia asioita. Kesällä täällä kaikki on mahdollista, enkä mä halunnut hukata sitä tsäänssiä. Mun tähän kesään kuului melkeimpä ainoastaan duunia, mutta sekin on ollut mulle super hyvä kokemus. Työ-kesän jälkeen oon ehkä hieman itsenäisempi, vastuullisempi ja kohteliaampi. Ehkä oon vähän valmiimpi lähtemään kuin neljä kuukautta sitten. Ja mulla on (oli:/) sitä paitsi ehkä maailman parhaita duunikavereita!

Keväällä mulle tuli yllättävältä taholta puhelu, joka piti sisällään muun muassa otsikossa olevan lauseen. Se keskustelu tuli mun mieleen pitkästä aikaa kun kuuntelin musiikkia Jos rakastat -leffasta. Jos tä nyt kellekään mitään sanoo, tuskin.

"Kaupunki on täynnä muistoja. En tahdo niitä nyt kohdata"

APUA.

Hassua, että mä oon oikeasti tekemässä tän. Nyt tä on oikeasti tapahtumassa. Mä oon unelmoinu tästä niin kauan ja nyt se on vihdoinkin viikon päässä. Ei mulla oikeastaan oo ees mitään sanottavaa. Tutkisin vähän mun muistitikkujen sisällään pitämiä salaisuuksia ja tällaisia sieltä tuli vastaan. Var så god:

pelko

Päiviä laskiessa ei ehdi oikein keskittyä mihinkään, mutta en kyllä tiedä, mihin mä keskittyisinkään täällä. Kaikki tuntuu turhalta, koska mähän en kohta enää ole täällä. Vähän kuin olisin kuolemansairas. Mutta en todellakaan, päinvastoin. Kaupungilla kiertelyssä ei ole mieltä, koska mä en tarvitse Suomessa ollessa enää mitään uutta. Enkä mä haluaisi hirveästi ostella jätskejä tai käydä kahvilla, koska silloin se raha on jo käytetty, kun mä pääsen Espanjaan ja haluan mä sielläkin tehdä asioita.

Kaikki sanoo, että olen varmaan innoissani. Olen mä, super innoissani, mutta samalla mua pelottaa ihan sikana. Tai ei ehkä pelota pelota, mutta you get the point. Mä odotan sitä, että voi taas käyttää sortseja, sitä että aurinko paistaa, eikä tarvii ulos mennessä miettiä, että meneekö mun kengät satteessa pilalle. Ne jutut merkitsee mulle ihan tosi paljon. Näitä elämän tärkeitä asioita.;) Mutta vaikka mä Málagassa oon kuukauden aiemmin asustellutkin, on se kuitenkin vielä melko tuntematon paikka mulle, eikä mulla ole edes yhtään oman ikäistä kaveria siellä. Oon vähän hermoillutkin sitä, että tutustunko mä siellä kehenkään, mutta miksi en tutustuisi. Ja näin sisäinen pieni ääneni on taas hiljennetty!

 

Mä myös mietin, että mikä merkitys niillä asioilla on, mitä nyt teen ennen mun lähtöä. Ja niillä ihmisillä, joita mä tapaan. Ei ne välttämättä kuulu mun elämään enää kun mä oon jo lähtenyt tai sitten kun mä tuun takaisin.

Mulla on pyöriny mielessä yks juttu, mikä mulle kerran sanottiin, kun olin yksin lähdössä viettämään juhannusta viiden pariskunnan kanssa. "Kun sä oikeesti rakastut, ne on kaikki muut jo eronneet." Mä tiedän, että se on totta, mulla on ihan oma aika sille ja se on kyllä tulossa. Niin kuin niiden muidenkin ajat. Tähän on vaan nuoruutta.

Mietin jo vähän sitäkin, että mihin jatkan matkaa Espanjan jälkeen. Mä olin mun lukio-luokan kanssa Lissabonissa puolitoista vuotta sitten ja rakastuin head over heels siihen kaupunkiin. Musta se oli niin kaunis kaupunki! Ja jotenkin pieni kylä isossa kaupungissa. Kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, sillä mehän oltiin siellä vaan viis päivää, mitä siinä ajassa nyt näkee. Mutta on mun kokemuksessa kuitenkin joku totuuden jyvänen pakko olla. Mainion aasin sillan kautta siis siihen seikkaan, että haluaisin tulevaissudessa mahdollisesti opiskella siellä. Selailin jo Lissabonin yliopiston nettisivujakin ja vaikuttaa kyllä niin kivalta ainakin näin ensi näkemältä! Äiti ei tykännyt mun ideasta lähteä ihan vieraaseen paikkaan ilman yhden yhtä kontaktia. Mutta kyllä se äityliinikin vielä ajatukseen ehtii tottua.

Kuvat taas from weheartit.

summer wine

Tänään mä vihdoin ja viimein ostin mun lennon! Aiemmasta aikataulusta poiketen lähdenkin jo sunnuntaina 25. syyskuuta, siis kaksi kokonaista päivää ennen kuin olin suunnitellut! Koko hässäkkä alkoi oikeasti tuntua ehkä jo vähän liiankin todelliselta, mutta pakko se oli jossain vaiheessa tehdä. Nyt se sitten on tehty ja mä olen todella lähdössä. Tein kyllä ihan pikkuisen mokan lippua varatessani, sillä lentolipussani lukee tällä hetkellä nimeni edessä "Mr.". Mitäs pienistä, huomenna soitan Air Finlandian asiakaspalveluun kyselläkseni, että pääsenkö mä nyt lentämään lipullani. Vaikuttaa oudolta, jos se ei olisikaan mahdollista! Mutta näitähän sattuu.



Kuva on mun ensimmäiseltä Málaga-reissultani vuodelta 2009. Oltiin muistaakseni  mun ensimmäisenä iltanani tyyppien kanssa rannalla.


Mun lennon parin päivän aikaistummisen takia mun on samalla vähän myös siirrettävä mun parhaiden kavereiden kanssa suunnittelemiani lounastreffejä nykyisen lähtö-viikon lauantaina. Musta tuntuu, että syömisen jälkeen voitaisiin suunnata johonkin vähän vielä tanssimaan ja luulen, että seuraavana aamuna kentälle lähtö ei olisi kovinkaan miellyttävää.

Mutta asiasta kukkaruukkuun! Lennon varaamisen jälkeen lähdin ostamaan viiniä ja takaisin kotiin ajaessani molemmat mun kahdesta viinipullosta lensi takapenkiltä lattialle ja meni rikki! Siis ne kaikki viinit levisivät sinne takapenkin lattialle ja tällä hetkellä autossa leijaileekin kiva punaviinin tuoksu. Äiti kiittää. Niitä kivoja punaviinejä siivotessani olisin toivonut, että mulla ois ollut pilli messissä, sillä se lattia oikeasti ui siinä viinissä. Olisin voinut juoda sen sieltä sen sijaan, että nyt mulla meni 11 euroa ihan hukkaan. Äiti ei ollut kovinkaan hyvällä tuulella tästä mun onnettomuudestani kuultuaan, mutta meidän iskä vaan ihmetteli että mitä mun päässä oli oikein liikkunut, kun olin laittanut ne pullot yksinään takapenkille ja tuli vielä siivoomaan mun kanssa. Jee, hyvä isi! 

Tämäkin kuva on samaa sarjaa ensimmäisen kanssa, Oltiin lähdössä leffaan ja sudin nassuani edustuskuntoon ikkunani edessä terassilla.

Mutta kyl mua itseänikin ärsytti tämä mun viini-juttu. Olen ihan sairaan kiukkunen niille pulloille, olisivat pitäneet mutkissa lujempaa kiinni! Mussahan ei luonnollisesti ole mitään vikaa... Auton sanomalehdillä vuoraamisen jälkeen lähdin vähän tuulettamaan ajatuksiani kaverin luo, mutta enpä kyllä tiedä, paljonko sekään tilanteeseen auttoi. Puolet mun suusta tulleista sanoista oli kirosanoja, eikä äänenvoimakkuus välttämättä ollut niin matalalla. Pyydän kaverin naapureilta sekä kissa- paralta mitä nöyrimmin anteeksi. Kaverini yksinkertaisesti vain kuuluu parhaana ystävänä kestää mun ajoittaiset tunteidenpurkaukseni! Häneltä en anteeksi purkaustani pyydä.;)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt voin mennä rauhassa nukkumaan, kun olen vähän vielä purkanut tänne tätä mun ärsytystäni. Buenas noches a todos.

xxxx S