lauantai 24. syyskuuta 2011

"mä haluun nyt ihan vilpittömästi toivottaa sulle hyvää matkaa"

kirjoitettu 18.9.2011

Se mikä on mun elämässä ollut isoa, on ehkä vaan heijastus suuresta muutoksesta jollekin toiselle. Vielä en tiedä, miten isosti mun muutto vaikuttaa. Kehen ja miten. Muuttuuko mun ajatusmaailma, ketä mä ikävöin. En oo enää mun tutussa koulussa, jossa mulle aina annettiin ohjeet ja siellä oli tuttuja ihmisiä mun kanssa. Mä kävin viime viikolla kaverini kanssa moikkaamassa meidän vanhoja kouluhuudeja ja opettajia. Heti tuli niin tutun turvallinen olo. Ympärillä oli taas tuttuja ihmisiä ja mä heitin laukkuni tutulle lattialle ja nostin jalat sohvalle. Siellä mä olin viimeiset neljä vuotta tuntenut olevani kotona. Onneks tässä on ollut kesä vähän loiventamassa tätä muutosta, mutta oli kyllä outoa elokuussa kun mä en enää mennytkään kouluun! Mä menin sinä päivänä töihin.

Mun kaverit on mennyt uusiin kouluihin, jotkut on töissä. Mä en käytännössä oo tehnyt tässä mitään, vaikka välillä on joku ihan täysi työviikko välissä ollutkin. Vähän aikaa sitten mietin että ehkä mä nyt tarvitsen tätä kellumis-aikaa. Hiukan epämääräistä, mutta välttämätöntä. Mä oon vähän hidas sopeutumaan kaikkiin isoihin muutoksiin ja on ehkä ihan hyvä, että oon saanut vähän sulatella tätä uutta vaihetta mun ja meidän elämässä.




Mä en ois ikinä voinut lähteä keväällä, mä rakastan liikaa kesää. Kesäisin tuppaa tapahtumaan kaikkia maagisia asioita. Kesällä täällä kaikki on mahdollista, enkä mä halunnut hukata sitä tsäänssiä. Mun tähän kesään kuului melkeimpä ainoastaan duunia, mutta sekin on ollut mulle super hyvä kokemus. Työ-kesän jälkeen oon ehkä hieman itsenäisempi, vastuullisempi ja kohteliaampi. Ehkä oon vähän valmiimpi lähtemään kuin neljä kuukautta sitten. Ja mulla on (oli:/) sitä paitsi ehkä maailman parhaita duunikavereita!

Keväällä mulle tuli yllättävältä taholta puhelu, joka piti sisällään muun muassa otsikossa olevan lauseen. Se keskustelu tuli mun mieleen pitkästä aikaa kun kuuntelin musiikkia Jos rakastat -leffasta. Jos tä nyt kellekään mitään sanoo, tuskin.

"Kaupunki on täynnä muistoja. En tahdo niitä nyt kohdata"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat